Otsikon mukaisesti ollaan vietetty viikonloppua kotipihalla, kun allekirjoittanut ensin selvisi Helatorstain katalasta ja inhottavasta vatsapöpöstä, jonka jälkeen nukuin kaksi päivää sängynpohjalla Pihka kainalossa. Olimme viikonlopun mejäkokeeseen varasijalla, mutta sinne kutsu ei tällä kertaa käynyt, mikä lienee omalta kannalta hyvä asia. Tuskin olisin malttanut jättää menemättä, vaikka vieläkin seistessä huimaa.
Pihka ei tänä viikonloppuna siis päässyt jälkityöhön. Sillä on silti ollut aktiivisempi viikonloppu kuin minulla, koska oli miehen mukana veneilemässä ja lenkkeilemässä metsässä. Vaikka kevät on viime viikon aikana suorastaan räjähtänyt esiin, lämpötilasta ei voi sanoa samaa. Hyytävän tuulen viimasta huolimatta nautimme terassilla synttärikahvini ja käpykakkua.
Pihkasta on kuoriutunut oikea pihavahti uuden kotimme myötä. Onneksi se ei jää louskuttamaan kovin pitkäksi aikaa, mutta ohimenevät koirat ilmoitetaan kumealla haukulla. Itseasiassa mitä vähemmän huomaamme Pihkan pöhinöitä, sitä nopeammin koira hiljenee. Yleensä Pihka vain murisee terassilla tiellä kulkeville koirille ja lopettaa, kun eivät tule pihalle. Toisinaan pitää sitten rähistä (= kun Pihka haukkuu enemmän kuin kerran) liikaa. Sisällä Pihka ei hauku ollenkaan.
Nolottaa myöntää, mutta mielestäni Pihka on kauneimmillaan, kun se häntä terhakkaana, hieman kaartuen selän päälle, vartalo ryhdikkäänä ja korvat valppana kohollaan eteenpäin, on valmiina toimintaan. Toki koiran omistajana tiedän, että nuo eleet provosoivat muita koiria ja Pihkaa ei saa tässä tilanteessa kehua. Eli pyyhin liikutuksen kyyneleet ja salaan ylpeyteni koiralta. Koiran asento ja olemus myös varoittavat mahdollisesta haukkumisesta, jonka voi vielä tuossa vaiheessa ehkäistä. Yleensä koetan saada Pihkan huomion toisaalle ja usein siinä onnistunkin. Jos koira alkaa haukkua, niin on enää turha reagoida mitenkään, koska haukkuminen vain yltyy huomiosta. Kieltosana on niin helppo äyskäistä, mutta sen teho katoaa, jos koira ei sitä noudatakaan. Mikä tuollaisessa haukkumistilanteessa on enemmän kuin todennäköistä.
Kuusipuskia istutettiin jo aiemmin toukokuussa. Ja oikeastaan ei vain kuusia, vaan myös mäntyjä. Pihka seurasi kiinnostuneena istutustoimintaa, vaikkeivät nuo pikkuriikkiset taimet sitä paljon kiehtoneetkaan. Toivotaan, että kun rääpäleet tuosta hieman kasvavat, niin peittävät näkyvyyttä tieltä pihalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti