Sunnuntaina olimme jänismetsällä Äijävuoren alueella ja hyödynsimme kellojen siirron talviaikaan heräämällä kello kuudelta vanhaa aikaa. Pihka oli tällä kertaa poikkeuksellisen jähmeä irtoamaan ja hakulenkitkin muodostuivat pääasiassa pistotyyppisistä ratkaisuista ja hakuetäisyyskin tutkan mukaan oli 40-100 metriä (ehkä muutama lenkki pisimmillään 200 metriä). Ei näin. Joko alueella ei ollut jäniksiä tai sitten Pihkaa ei touhu vaan tällä kertaa kiinnostanut tarpeeksi. Siirryimme sitä mukaa eteenpäin, kun Pihka palasi pistoiltaan takaisin. Äijävuoren pupupuskat tuli haravoitua huolella, mutta jäniksiä ei löytynyt. Kun kaivoimme termarin esiin, Pihka jäi tuijottamaan meitä syyttävästi, eikä lähtenyt kahvittelun aikana tekemään hakulenkkiä ollenkaan. Emme sitä sitten mitenkään pakottaneetkaan, muttemme myöskään huomioineet mitenkään. Palasimme koira kytkettynä polkua takaisin autolle, jonka toisella puolella kokeilimme vielä nopeaa rusakko-optiota, muttei mitään löytynyt. Alla kuva hausta.Yksi punainen kohta on tutkan virhe (6 haukkua/min), koska koira ei haukkunut tuolloin.
Palattiin siis yhtä metsäreissua rikkaampana kotiin, vaikkei tällä kertaa ajoa saatukaan aikaan. Lohdutukseksi teimme pienen makkaranuotion pihan läheisyyteen. Ensi kerralla paremmalla onnella.
Tuo makkaranotskikuvakin sen todistaa: kun hiillos on parhaimmillaan, on makkarat jo syöty! :)
VastaaPoistaNoh, nuo ovat ekat kaksi makkaraa... Jatkoimme lohtusyömistä vielä halstraamalla peuran purkkilihaa :D Kiitos kommentista!
VastaaPoistaOotte te reippaita! Mua ei ois tuohon aikaan saanut sängystä ylös sitten millään :-D
VastaaPoistaEihän tuo herääminen ollut kuin normaali arkiherätys, ei sillä että nouseminen viikonloppuna noin aikaisin mitään herkkua olisi... Kyllä metsässä olemisesta pitää tykätä :)
VastaaPoista