Nyt on se aika vuodesta, jolloin kevät taipuu kesän tieltä. Enää ei voi puhua koivunlehtien hiirenkorvista tai leskenlehdistä. Metsä on räjähtänyt täyteen vihreyteen ja voikukat ovat vallanneet pihanurmikon. Hyttysetkin ovat jo täällä.
Teimme lauantai-illalla jäljet maastoon molemmille koirille. Maasto pölisee kuivuuttaan, koska sadetta ei ole useisiin viikkoihin saatu satunnaisia ripsauksia lukuunottamatta. Kuivuus ja lämmin ilma (su 19 astetta) tekivät jäljestyksestä koirille myös fyysisesti rankkaa.
Katlan jälki oli kallioisessa korkeuseroja hyödyntävässä maastossa. Ensimmäinen ja kolmas osuus olivat pituudeltaan noin 200 metriä ja keskimmäinen 400 metriä. Osoitin koiralle alkumakauksen, jonka nuuhkaisi nopesti. Heti alun jälkeen harhauduttiin vasemmalle, ja jouduin kehoittamaan koiraa sanallisesti, jotta palasi jäljelle. Siitä eteenpäin Katla jäljitti tarkasti ensimmäiselle kulmamakaukselle asti. Makauksen koira nuuhkaisi nopeasti ja jatkoi tarkasti toiselle osuudelle. Toisen osuuden alussa jäljestys muuttui tiheämmässä maastossa laajemmaksi ja riistanjälkiä tutkivaksi. Jäniksen valkeaa talvikarvaa löydettiin pusikosta ja taisi Katla muutaman pipanankin maistella.
Ylitettiin riistapolku verijäljen suuntaa noudattaen, mutta heti polunylityksen jälkeen koira alkoi palata tulojäljen suuntaan. Tehtiin laajahko lenkki ylittäen polku toiseen suuntaan. Sieltä Katla löysi jäljen uudelleen. Tästä eteenpäin jäljestys taas todella tarkkaa, ja jopa mies kehaisi ennen toista kulmamakausta Katlan työtä!
Kulmamakauksen Katla valitettavasti oikaisi, ja jatkoi suoraan viimeiselle osuudelle. Matkalla oli yksi luonnonmakaus, jonka yli oltiin tarkoituksella vedetty sieni. Sen Katla pysähtyi merkkaamaan. Loppuosuus oli alas rinteeseen. Ilmavainun avustamana pyörähdettiin hieman sivusta jäljen loppuun ja sieltä kaadolle asti. Katla pysähtyi kaadolle, mutta kehujen jälkeen sille tuli kiire päästä juomaan vettä noin 30 metrin etäisyydellä olevaan ojaan. Jälkisuorituksen aikana ei juomamahdollisuuksia maastossa ollut.
Käytiin viemässä Katla tarhaan, ja laittamassa Pihka jälkivarusteisiin.
Pihka tutki alkumakauksen huolella. Ohjattuna lähti rauhallisesti liikkeelle. Pihka jäljitti tarkasti verijäljen päällä pientä siksak-kuviota tehden. Ensimmäinen makaus suoraan ylitse nopeasti nuuhkaisten. Ensimmäinen kulma tarkasti. Toisen osuuden alussa jäljen sivussa oli irti vieras haukkuva koira. Pihka "kasvatti kokoaan", ja häntä pystyssä tuijotti koiraa. Ohjaajan kehoituksella Pihka lähti etenemään uudelleen, merkaten virtsalla jäljen omakseen. Onneksi vieras koira ei lähtenyt seuraamaan. Hieno nollaus kokeneelta jälkikoiralta!
Toisen osuuden makaus merkattiin taas nopeasti nuuhkaisten. Toisella kulmalla veretön katkos, joka selvisi ripeästi yhdellä isommalla lenkillä. Kolmannella osuudella tuoreita hirven sorkanjälkiä, jotka luultavasti ohjasivat Pihkan väärille jäljille. Kolmas makaus ohitettiin hukan vuoksi. Pihka palautetiin jäljelle, josta edettiin tarkasti pitkän osuuden loppupäähän. Ennen kulmaa isohko lenkki jäljen sivuun, josta minun sijaintia apuna käyttäen palasi takaisin. Kulma mentiin tarkasti.
Lämmin keli hidasti koiran vauhtia. Viimeisen osuuden makaus kuitenkin merkattiin todella pikaisesti tälle jäljityskerralle tyypilliseen tapaan. Makauksen jälkeen tultiin isommalle ojalle, josta ensin mentiin ylitse ilman juomataukoa (koira ei selvästi malttanut). Heti ylityksen jälkeen koira harhautui sivuun ja palasi lenkin jälkeen takaisin ojalle (nyt juomatauko kelpasi). Vielä toinen lenkki jäljen toiselle puolelle, josta lopulta jäljen jatko löytyi. Viimeinen osuus vaikutti muutenkin haparoivalta menolta ja koiran olemus oli aika väsynyt. Maasto oli risukkoista ja siksi tappijalkaiselle vaikeammin edettävää, mikä saattoi myös vaikuttaa siten, että koira haki parasta reittiä harhautuen jäljiltä(?). Kaadolle kuitenkin tultiin suoraan. Alleviivaavaan tapaan Pihka söi ensin mullan siltä ja sitten omi sorkan.
Ei pysynyt kummankaan jäljen kaato kovinkaan kauan kesän kätkemänä. Katlalle maininta jälkiuskollisuudesta, johon alllekirjoittaneen on vaikeaa luottaa tarpeeksi. Meillä koirakkona on siinä kohtaa paljon kehittymisen varaa. Pihkalle taas erityinen kiitos jäljellä koetun spontaanin häiriön ohittamisesta. Ei varmasti onnistu joka koiralta.
 |
| ©RH Pihka kaadolla, ohjaaja kätkeytyy kesän vihreyteen |
Katlan jälki oli kallioisessa korkeuseroja hyödyntävässä maastossa. Ensimmäinen ja kolmas osuus olivat pituudeltaan noin 200 metriä ja keskimmäinen 400 metriä. Osoitin koiralle alkumakauksen, jonka nuuhkaisi nopesti. Heti alun jälkeen harhauduttiin vasemmalle, ja jouduin kehoittamaan koiraa sanallisesti, jotta palasi jäljelle. Siitä eteenpäin Katla jäljitti tarkasti ensimmäiselle kulmamakaukselle asti. Makauksen koira nuuhkaisi nopeasti ja jatkoi tarkasti toiselle osuudelle. Toisen osuuden alussa jäljestys muuttui tiheämmässä maastossa laajemmaksi ja riistanjälkiä tutkivaksi. Jäniksen valkeaa talvikarvaa löydettiin pusikosta ja taisi Katla muutaman pipanankin maistella.
Ylitettiin riistapolku verijäljen suuntaa noudattaen, mutta heti polunylityksen jälkeen koira alkoi palata tulojäljen suuntaan. Tehtiin laajahko lenkki ylittäen polku toiseen suuntaan. Sieltä Katla löysi jäljen uudelleen. Tästä eteenpäin jäljestys taas todella tarkkaa, ja jopa mies kehaisi ennen toista kulmamakausta Katlan työtä!
 |
| ©RH Kehuttu Katla |
Käytiin viemässä Katla tarhaan, ja laittamassa Pihka jälkivarusteisiin.
Pihka tutki alkumakauksen huolella. Ohjattuna lähti rauhallisesti liikkeelle. Pihka jäljitti tarkasti verijäljen päällä pientä siksak-kuviota tehden. Ensimmäinen makaus suoraan ylitse nopeasti nuuhkaisten. Ensimmäinen kulma tarkasti. Toisen osuuden alussa jäljen sivussa oli irti vieras haukkuva koira. Pihka "kasvatti kokoaan", ja häntä pystyssä tuijotti koiraa. Ohjaajan kehoituksella Pihka lähti etenemään uudelleen, merkaten virtsalla jäljen omakseen. Onneksi vieras koira ei lähtenyt seuraamaan. Hieno nollaus kokeneelta jälkikoiralta!
Toisen osuuden makaus merkattiin taas nopeasti nuuhkaisten. Toisella kulmalla veretön katkos, joka selvisi ripeästi yhdellä isommalla lenkillä. Kolmannella osuudella tuoreita hirven sorkanjälkiä, jotka luultavasti ohjasivat Pihkan väärille jäljille. Kolmas makaus ohitettiin hukan vuoksi. Pihka palautetiin jäljelle, josta edettiin tarkasti pitkän osuuden loppupäähän. Ennen kulmaa isohko lenkki jäljen sivuun, josta minun sijaintia apuna käyttäen palasi takaisin. Kulma mentiin tarkasti.
Lämmin keli hidasti koiran vauhtia. Viimeisen osuuden makaus kuitenkin merkattiin todella pikaisesti tälle jäljityskerralle tyypilliseen tapaan. Makauksen jälkeen tultiin isommalle ojalle, josta ensin mentiin ylitse ilman juomataukoa (koira ei selvästi malttanut). Heti ylityksen jälkeen koira harhautui sivuun ja palasi lenkin jälkeen takaisin ojalle (nyt juomatauko kelpasi). Vielä toinen lenkki jäljen toiselle puolelle, josta lopulta jäljen jatko löytyi. Viimeinen osuus vaikutti muutenkin haparoivalta menolta ja koiran olemus oli aika väsynyt. Maasto oli risukkoista ja siksi tappijalkaiselle vaikeammin edettävää, mikä saattoi myös vaikuttaa siten, että koira haki parasta reittiä harhautuen jäljiltä(?). Kaadolle kuitenkin tultiin suoraan. Alleviivaavaan tapaan Pihka söi ensin mullan siltä ja sitten omi sorkan.
 |
| ©RH Pihka omii sorkan kaadolla |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti