Katla is back!

Katlan sairasloma on ohi ja tänään se pääsi taas etsimään jäniksiä. Menimme Arkintien maastoon, jossa Pihkalla oli jänisajo pari viikkoa sitten.

©RH Katlan tassut olivat kovilla korppulumessa

Keli oli ikävä koiran tassuille. Lunta ei ollut paljon ja paikoitellen tuskin lainkaan. Silti monta kertaa sulanut ja taas jäätynyt lumikerros raapi varmasti anturoiden nahkaa niissä kohdin, joissa jäinen lumikerros peitti maata. Pelkästään tästä syystä olimme päättäneet pitää ajoerän mahdollisimman lyhyenä, tosin haluttiin myös, ettei toipilasta rasitettaisi liiaksi. Kun kirjoitan "toipilas", niin ulospäin on vaikeaa edes uskoa, että koira on kuukauden alussa steriloitu. Mutta koska tunnemme Katlan, eikä se etenkään metsään päästessään säästele itseään, koiran rajoittaminen jäi meidän ihmisten vastuulle.

Useiden Pihka-viikonloppujen jälkeen oli nautinnollista nähdä, kuinka oikea ajokoira toimii. Heti löysättyäni koiran, se katosi metsän puolelle. Metsäuralla oli tuoreita sorkan jälkiä, ja vanha pakokauhu nosti hetkeksi päätään. Entä jos se kuitenkin...

Pelko oli turha. Katla löysi reilun sadan metrin etäisyydeltä jäljet, joita jäi selvittelemään. Selvittelyistä näki heti, etteivät peurat olleet tänään sen asialistalla. Muutama herättelyhaukahdus kuultiin, ja noin puolen tunnin työskentelyn jälkeen koira sai metsäjäniksen liikkeelle.

Ajo jäi lopulta lyhyeksi, mikä oli koiran voinnin ja tassujen vuoksi todella ihanteellinen asia. Yhden paluuperän jänis teki reilun 400 metrin etäisyydelle passipaikastamme ja sen selvittyä koira pääsi hyvin lähelle ajoeläintä kiljuvasta haukusta päätellen. Sieltä jänis tupsahti meidän eteemme passiin ja saimme sen saaliiksi. Sanon "saimme", koska kuten mies asian ilmaisi: "Ei oikein lähempänä enää voi olla pyssyä, niin ettei itse ammu." Olin siis "vierihoidossa" ampumatilanteessa.

Katla seurasi jänistä hyvin pian, se oli tuskin minuuttia jäljessä. Hieno suoritus toipilaalta! Tarkistin koiran tassut heti sen tullessa kaadolle. Aika paljon punottivat, mutteivät olleet vielä rikki. Katla väsyi yllättävän paljon tästä tuskin reilun tunnin mittaisesta "jahtipäivästä". Eli huomasi kyllä, että sairasloma oli laskenut kunnon hyvin matalalle tasolle. Vaikka ajo oli lyhyt, se sisälsi kaikki jahdin osa-alueet. Sairaslomalta paluuta ei siis olisi edes ajatuksissa voinut suunnitella paremmin.

©RH Katlan suukko jänikselle

Pikantti yksityiskohta havaittiin vielä palatessa autolle. Noin sata metriä ennen autoa tiellä oli tuoreet jäniksen jäljet (jotka eivät siinä olleet aiemmin olleet). Jälkien jättäjä ei voinut olla saaliiksi saatu eläin. Katlan ajosta oli siis karkonnut toinenkin jänis. Katla olisi sitäkin voinut vähän ajella päätellen remmin kiristymisestä. Jätettiin kuitenkin se toiseen kertaan.