Pääsiäisen vapaapäivät huipentuivat mejä-kauden aloitukseen. Kelien puolesta vasta nyt alkoi olla riittävän lumetonta jälkien tekoon. Kahtena edellisenä vuotena olen onnistunut aloittamaan kauden maaliskuun puolella. Tänä vuonna näytti jo siltä, ettei se onnistu, mutta onneksi aurinkoinen pääsiäisviikonloppu sulatti enimmät lumet maastosta.
Tuulisena sunnuntai-iltana otin veripullon ja veretyssienen muovipussiin. Hetken etsiskelin jäljen tapahtumien merkkaamiseen käyttämiäni pyykkipoikia, jotka loppukesästä olivat unohtuneet kaapin perälle. Lopulta kuitenkin olin valmis lähtemään maastoon.
Jälkien teko sujui rutiinilla, vaikka sen verran kohelsin, että tein Pihkan jäljelle kulmamakauksen. Vasta Katlan jäljen makausta tehdessäni tajusin, ettei avoimessa luokassa makaus kuulu olla suoralla. Hmm, eikä voittajaluokassa sen paikka ole kulmalla... Katlan jäljen ehdin vielä vauhdissa muuttaa, mutta Pihka sai jäljelleen kulmamakauksen. Pidin jäljet muutenkin lyhyinä, eivätkä ne millään muotoa vastanneet koejälkiä. Pihkan jälki erosi Katlan jäljestä oikeastaan vain sillä, että se oli hieman pidempi ja siinä oli yksi katkokulma.
Aamu oli tänään harmaa ja kiiruhdin sadetta ennustaen heti aamupalan jälkeen metsään viemään kaatoja. Peuransorkat olivat vielä hieman jäisiä maahan ne jättäessäni. Koirat tietysti ujelsivat perääni, koska tiesivät kokemuksesta, mitä jäljestysvarusteiden esiin ottaminen tarkoittaa.
Ensimmäiseksi maastoon pääsi Katla. Hieman jännitti sen suhtautuminen taas ajokauden jälkeen tähän sille tylsempään harrastukseen. Kuitenkin oli myönnettävä, että Katla vaikutti innostuneelta. Ohjasin koiraa alkumakauksesta ensimmäiseen kymmeneen metriin asti. Minulla oli jämäkkä ote koiran valjaasta, koska vain siten se ei riuhdo minua naurettavasti perässään. Mielestäni sain ohjattua Katlan hyvin jäljen alkuun, mikä näkyi heti valjaasta irti päästettyäni. Jälkiliina kiristyi välittömästi kuuteen metriin asti, mutta näin koiran keskittyvän sille annettuun tehtävään. Olen vasta Katlan kanssa oppinut jäljen ensimmäisten kymmenen metrin tärkeyden. Pihkan kanssa se ei ole koskaan tuntunut niin tärkeältä, koska koira ohjautuu itse jälkityöhön (kuulostaa omituiselle, mutta näin olen Pihkan tyylin jäljellä kokenut).
Pari jäljen sivuun harhautumista suorituksen aikana tapahtui ja jälkimmäiseltä koira palautettiin jäljelle. Jäljen ainoan kulmamakauksen Katla merkkasi pysähtymällä. Kaadolle koira tuli jälkitarkasti ja pysähtyi sen viereen merkiksi. Sorkka kiinnosti vielä metsästä pois tullessakin, ja pihassa leikin lyhyen taisteluleikin siitä Katlan kanssa.
Mies ohjasi Pihkan alkumakaukselle, jonka koira tutki huolella. Veretyksen alku tarkasti, mutta alle 20 metrin jäljestyksen jälkeen harhautui jäljen sivuun muun hajun perässä. Otettiin uusi aloitus, josta jäljestys lähti takkuillen liikkeelle. Katlan jälkeen Pihka vaikutti hitaalta ja runsaasti tarkistelevalta. Jäljen alku oli avoimemmassa maastossa, joka tuulisen illan vuoksi saattoi vaikuttaa jäljen hajun leviämiseen laajemmalti. Mäenrinteen suojaan päästyämme jäljestys kulki paremmin. Kulmamakaukselle tultiin suoraan, mutta koira jäljitti ohittaen sen ja palaten taas takaisin, jättäen makauksen kuitenkin merkkaamatta. Luultavasti Pihka haistoi makauksen, muttei vaivautunut menemään sille. Ei ollut ensimmäinen kerta.
Kulmamakaukselta kuljettiin melko tarkasti, joskin hieman jäljen sivussa kohti katkokulmaa. Pihka meni veretyksen loppuun asti ja lenkittämällä selvitti katkon. Lenkitys oli lopulta niin laaja, että otti jäljen uudelleen melkein 30 metrin päästä kulmasta (noin 15 metriä verijälkeä jäi kulkematta). Heti katkokulman jälkeen harhautui jäljen sivuun. Rinteessä oli runsaasti kauriin jätöksiä ja polkuja. Pihka selvitti hukan itsenäisesti ja loppujälki kaadon läheisyyteen mentiin tarkasti. Kaadolle koira tuli kaartaen sivusta, jolloin selvästi sai ilmasta vainun siitä.
Molemmille koirille tuli harhautumisista johtuvat hukat. Pihkan alku oli jotenkin poikkeuksellisen vaikea ja muutenkin se oli hyvin tarkasteleva työssään. Tästä syystä päällimmäinen tunnelma oli lievä jäljestysepävarmuus. Katlan työssä arvostan innokkuutta, joka tuntuu jälkinarun toiseen päähän asti. Pisteet sille myös tapahtumien merkkaamisesta, jonka se hoitaa kiitettävän varmasti.
Ihanaa, kun taas on kevät ja koko jälkikausi vasta edessä.
 |
| ©RH Pihka ja sorkka |
Jälkien teko sujui rutiinilla, vaikka sen verran kohelsin, että tein Pihkan jäljelle kulmamakauksen. Vasta Katlan jäljen makausta tehdessäni tajusin, ettei avoimessa luokassa makaus kuulu olla suoralla. Hmm, eikä voittajaluokassa sen paikka ole kulmalla... Katlan jäljen ehdin vielä vauhdissa muuttaa, mutta Pihka sai jäljelleen kulmamakauksen. Pidin jäljet muutenkin lyhyinä, eivätkä ne millään muotoa vastanneet koejälkiä. Pihkan jälki erosi Katlan jäljestä oikeastaan vain sillä, että se oli hieman pidempi ja siinä oli yksi katkokulma.
Aamu oli tänään harmaa ja kiiruhdin sadetta ennustaen heti aamupalan jälkeen metsään viemään kaatoja. Peuransorkat olivat vielä hieman jäisiä maahan ne jättäessäni. Koirat tietysti ujelsivat perääni, koska tiesivät kokemuksesta, mitä jäljestysvarusteiden esiin ottaminen tarkoittaa.
Ensimmäiseksi maastoon pääsi Katla. Hieman jännitti sen suhtautuminen taas ajokauden jälkeen tähän sille tylsempään harrastukseen. Kuitenkin oli myönnettävä, että Katla vaikutti innostuneelta. Ohjasin koiraa alkumakauksesta ensimmäiseen kymmeneen metriin asti. Minulla oli jämäkkä ote koiran valjaasta, koska vain siten se ei riuhdo minua naurettavasti perässään. Mielestäni sain ohjattua Katlan hyvin jäljen alkuun, mikä näkyi heti valjaasta irti päästettyäni. Jälkiliina kiristyi välittömästi kuuteen metriin asti, mutta näin koiran keskittyvän sille annettuun tehtävään. Olen vasta Katlan kanssa oppinut jäljen ensimmäisten kymmenen metrin tärkeyden. Pihkan kanssa se ei ole koskaan tuntunut niin tärkeältä, koska koira ohjautuu itse jälkityöhön (kuulostaa omituiselle, mutta näin olen Pihkan tyylin jäljellä kokenut).
Pari jäljen sivuun harhautumista suorituksen aikana tapahtui ja jälkimmäiseltä koira palautettiin jäljelle. Jäljen ainoan kulmamakauksen Katla merkkasi pysähtymällä. Kaadolle koira tuli jälkitarkasti ja pysähtyi sen viereen merkiksi. Sorkka kiinnosti vielä metsästä pois tullessakin, ja pihassa leikin lyhyen taisteluleikin siitä Katlan kanssa.
 |
| ©RH Pihka ja ohjaaja |
Kulmamakaukselta kuljettiin melko tarkasti, joskin hieman jäljen sivussa kohti katkokulmaa. Pihka meni veretyksen loppuun asti ja lenkittämällä selvitti katkon. Lenkitys oli lopulta niin laaja, että otti jäljen uudelleen melkein 30 metrin päästä kulmasta (noin 15 metriä verijälkeä jäi kulkematta). Heti katkokulman jälkeen harhautui jäljen sivuun. Rinteessä oli runsaasti kauriin jätöksiä ja polkuja. Pihka selvitti hukan itsenäisesti ja loppujälki kaadon läheisyyteen mentiin tarkasti. Kaadolle koira tuli kaartaen sivusta, jolloin selvästi sai ilmasta vainun siitä.
 |
| ©RH Pihka ja sorkka |
Ihanaa, kun taas on kevät ja koko jälkikausi vasta edessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti