perjantai 25. lokakuuta 2013

Juoksuaika

©RH Katlan ensimmäinen juoksu alkoi
Katla ehti täyttää nipinapin yhden vuoden ennen ensimmäisen juoksunsa alkua. Kauan odotettu, vaikkei kaivattu aika alkoi viime viikon torstaina, jolloin Katlalla oli ikää 1 vuosi ja 1 päivä. Pienestä vauvastani tuli aikuinen narttu.

Jännää, ettei Katlalla ollut mitään selkeitä ennakko-oireita havaittavissa ennen tiputtelun alkua. Olen koiran käytöstä ja olemusta tiiraillut jo kesästä asti ja monta kertaa miehelle todennut, että tuo ja tuo asia/käytös varmaan enteilee juoksun alkua. Olen siis vouhottanut kyllästymiseen asti ja aivan turhaan, koska mitkään havaitsemistani varmoista signaaleista eivät ole "avanneet hanoja".

Nyt jälkeenpäin ajateltuna Katlalla oli vatsa sekaisin Savon reissullamme, mutta en kyllä päivän verran kestävää "löysäilyä" osaa laittaa juoksun alkamisen oireeksi (ainakaan etukäteen ajateltuna, koska itse automatkakin voi jännittää eläintä ja pistää elimistön sekaisin). Valle-isäkään ei Katlasta piitannut siinä mielessä. Tosin se onkin hyvin tarkka narttujen tilasta, eikä kiinnostu niistä ennen kuin "ne päivät" ovat kohdalla. Coitos Katlaa kyllä leikki-astui, mutta se oli sellaista kömpelöä nuoren uroksen häseltämistä, jota ei voinut mitenkään ottaa tosissaan. Muita ennakko-oireita juoksusta emme huomanneet, vaikka tietysti sitä odotettu oli.

Juoksu alkoi äkäisesti ja erittäin runsaana. Katla onkin oikeastaan kaiken suhteen nopea suoritustyyliltään ja suurta määrää tai kokoa suosiva, joten en oikeastaan tiedä, mikä tässä niin kovasti itseäni hämmästyttää.
©RH Pihkan ensimmäinen juoksu 2008
Pihkalla ei ole kotona pidetty juoksuhousuja (vaikka sellaiset hankittiin), koska vuodon määrä on maltillinen ja Pihka siivoaa huolellisesti jälkensä. Olisi pitänyt arvata, ettei Katlan kanssa olisi yhtä helppoa...

Sehän on kaikessa kuin pitelemätön luonnonvoima (kuten esim. pyörremyrsky):
  • Tulee äkkinäisesti ja voimalla.
  • Tuhovoimaan tai sen kestoon ei yleensä ehdi tai voi vaikuttaa.
  • Jättää jälkeensä kaaosta ja sotkua.
Muutamien urheiden kokeilujen jälkeen lattiat ja seinät(!) olivat veritippojen läikittämät. Niinpä juoksuhousut pidetään sen yllä kunnes oppii edes hieman siistimmäksi. En pidätä tässä(kään) asiassa hengitystäni.

Toiseksi jätti-retaleelle piti ostaa uudet isommat pökät, koska Pihkan (normikokoinen bretagnenbassetti) housut eivät Katlalle mahdu. Tietty hankin heti kahdet, koska yhdet ovat aina pesussa (ne tuntuvat likaantuvan, vaikka tietysti noissa pidetään naisten pikkuhousunsuojia kangasta suojaamassa).
©RH Juoksuhousut nro1 Katlan yllä
©RH Juoksuhousut nro2 Katlan yllä
Muutamien EnVoiLiikkuaOllenkaanNämäAhdistaaOttakaaNePois -kohtausten mentyä ohitse, Katla alistui housujen pitämiseen sisällä ollessaan. Paheksuvia katseita meihin kyllä iskeytyy aina, kun housut puetaan ylle, mutta tämän asian suhteen olemme täysin paatuneita ja kylmäsydämisiä. Onneksi Katla kuitenkin unohtaa harmistuksen yhtä nopeasti kuin se tuleekin, eikä yritä irtautua housuista omatoimisesti.
©RH Katlan ilme on paljon puhuva
Huokaus. Onnea on (melko) puhdas koti ♥

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti