torstai 4. lokakuuta 2012

Onko kotonasi bretagnenbassetti?

©RH Molla dalmatiankoira ja Pihka 2010

Koiran kanssa eläminen antaa omistajalle päivittäin hauskoja (myös vähemmän "hauskoja") hetkiä. Koiranomistajalta suorastaan vaaditaan tietynkaltaista huumorintajua, jotta eläminen koiran kanssa ei muodostuisi turhan hankalaksi. Ryppyotsaisuus on siis pahasta.

Etenkin bassetin kanssa eläminen avartaa (koira-) maailmankuvaa. Laadin listan (sovelsin tätä listaa hieman) siitä, miltä tuntuu omistaa bretagnenbassetti:







Mistä tiedät, että sinulla on bretagnenbassetti:
  • Kävelylenkki koiran kanssa kestää puolet kauemmin kuin ilman sitä. 
  • Koirasi huomioi aina, mitä kokkaat ja yrittää koko ajan neuvoa tai tehdä laaduntarkastusta. 
  • Vaikka herätit jo miehesi, kuorsaaminen jatkuu yhä. 
  • Koiraasi luullaan mäyräkoiraksi yhdeksän kertaa kymmenestä ja sen ainoankin kerran sen uskotaan olevan puoliksi mäyräkoira. 
  • Kaikki mitä koirasi suostuu tekemään tai oppimaan, tapahtuu lahjonnan avulla. 
  • Huomaat jatkuvasti tutkivasi riistanjälkiä lenkillä. 
  • Nukkumisasentoasi voisi kuvailla "jännäksi" koiran pötköttäessä pitkänä keskellä sänkyä. 
  • Et vain voi ymmärtää niitä, jotka väittävät, ettei koira syö ruokaansa ja voi paastota jopa päiviä. 
  • "Koirien haju on suloinen" -sanonta saa aivan uuden merkityksen. 
  • Koirasi haukahdus keskeyttää puheensorinan kylässä; "Onko paikalla jokin iso koira tuon pienen rääpäleen lisäksi?" 
  • Koirasi harrastaa vaihtotaloutta tarjotessaan sinulle puruluutaan pihvistäsi. Huomaat harkitsevasi asiaa tosissaan ennen kuin tajuat mihin olet suostumassa. 
  • Saapuessasi rankan ja aikataulullisesti venähtäneen työpäivän jälkeen kotiin, sinä olet se, jolla on ollut kevyempi päivä, vaikka koirasi on vain nukkunut.

©RH Pihka ja the Kieli 2009

Aamuisin on hauska huomata ainakin yhden asian menneen Pihkan koulutuksessa "hyvin". Tämä on tehostettuna sitaattimerkein, koska toisinaan en ole ihan varma onko tämä sittenkään mennyt ihan putkeen... Opetimme Pihkalle pennusta asti, että yksinjääminen on kiva juttu ja silloin saa extrakivaa tekemistä. Jättäessämme sen yksin pidemmäksi aikaa, annamme koiralle aina yhden tai useamman aktivointilelun. Ne voivat olla monenlaisia (esim. kong, pyöriteltävä pallo, revittävä pahvitötterö/maitopurkki). Toisinaan teen myös kätköleikin, jolloin koira saa harrastaa ensin etsintää löytääkseen lelut. Pihka on oppinut, että aamutoimien jälkeen se jää yksin arkisin ja saa lelun/lelut.

Rutiinimme on seuraavanlainen. Aamupalan jälkeen koira saa oman ruokansa, jonka jälkeen tehdään kevyt tarpeidentekolenkki. Laitan ennen lähtöä lelut valmiiksi siten, että takaisin tullessaan koira pääsee leikkimään. Pihka ei malttaisi mielellään edes asioilleen lähteä ja ulkona tekee yleensä tarpeensa mahdollisimman pian, vaikka joka kerta kävelemme ainakin postilaatikolle asti (joskus pidemmällekin). Takaisin päin tultaisiin juosten, jos koira saisi tahdin määrätä. Olen kuitenkin nipo ja jos Pihka vetää, eteneminen tyssää siihen kunnes hihna löystyy. Naapurit ovat varmaan ihmetelleet toisinaan hitaamman puoleista lähestymistämme.  Kun saavumme tontin rajalle, olen hieman helpottanut koiran haastetta. Käsken Pihkan istumaan ja irrotan pannan. Nopea kontakti ja "Vapaa". Sora vain ropisee, kun Pihka pinkaisee ulko-ovelle, jonne jää odottamaan oven avausta. Saapuessani ovelle koiran ilme on paljon puhuva: "Et sitten yhtään hitaammin olisi voinut kävellä".

Tämä innostus huvittaa minua joka aamu yhtä paljon ja jotenkin töihin lähteminen on itsellekin hauska tapahtuma, kun sitä koiran näkökulmasta katsoo.

9 kommenttia:

  1. Täytyy vielä korjata tuota listausta sen verran, että 4. kohta menee noin vain silloin, jos sinulla on vain yksi bretegnenbassetti. Jos niitä on kaksi tai enemmän ihmiset osaavat kuulemma jo kysyä rotua ;)

    VastaaPoista
  2. Muutamasta kohdasta tunnistan omani :) Meillä vaan harrastaa paastoja,tai harrasti nappula aikana,lihat ei kyllä jää kuppiin :D
    Meillä ei myöskään kuorsaa eikä haukukaan paitsi jänistä ajaessa tai sillon kun jokin asia menee totaalisesti yli ymmärryksen (kuten hevonen loimi päällä,tietyömaamerkit ja kilpikonna takapihalla) :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Niin yksilö jokainen bassettikin on ja kirjoitus oli hieman kärjistävä. Meillä ei kumpikaan koirista ole jättänyt ruokaansa koskaan syömättä (sairaana olo on tietysti poikkeus). Pihka ei oikeastaan ole ollut mitenkään haukkuherkkä, mutta nyt toisen koiran tulon jälkeen herkemmin vielä haukahtelee sisälläkin. Koirat kun "keskustelevat" keskenään myös haukahduksin, jollei pienemmät eleet tehoa :D

      Poista
  3. Meillä jo edesmennyt kaveri täytti kyllä nuo kaikki muut kohdat paitsi vaihtokaupan. Neiti piilotti omansa ja tuli kerjäämään mangustina ilmeellä "Sinulla on noin paljon niin jos minullekin liikenisi?". Aivan mahdoton ikävä sitä omapäistä turjaketta. Mahdollisuus jos tulee niin tulen jatkamaan saman rodun linjalla, on sen verran mahtavia kavereita :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä bassetit tosiaan ovat aikamoisia turjakkeita :D Meidänkin (etenkin vanhempi) osaavat jemmata ja sitten kerjätä lisäannosta. Kiitos kommentistasi ja toivottavasti saat vielä joskus toisen bassetin koirakaveriksesi. Itsekään en osaa enää ajatella vaihtavani rotua, kun nämä retaleet on omaan sydämeen päästänyt.

      Poista
    2. Meillä oli sisarukset, sama isä, eri äiti. Ikäeroa 3 kk, mutta eroa koirilla oli huomattavasti. Tyttö oli sosiaalinen, kaikkeen kivaan osallistuva prinsessa. Ikävä kyllä postui keskuudestamme 30.12.2015 kunnioitettavassa 13 vuoden iässä. Velipoika, juro ja omissa oloissaan viihtyvä vanhaherra on vielä luonamme, sydän- ja nesteenpoistolääkitystä saaden. Ikävä ero odottaa jo nurkan takana, kuten aina koirien kanssa.

      Poista
  4. Meillä neiti jouduttiin lopettamaan 12 v. iässä. Sydämen vajaatoimintaa ja nesteiden kerääntymistä keuhkoihin. Lääkityskään ei auttanut, joten kaverille palvelus. Ikävä on kova, samanikäinen velipoika vielä meillä, tosin sama sairaus hankaloittaa elämää. Upeita kavereita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Turkka ja kiitos kommentistasi! Ikävä varmasti on tosi iso. Pihkallakin ikää on jo 8 vuotta ja kieltämättä yhteisen ajan päättymistä pelkää jotenkin alitajuisesti, kun tietää että vuosia on todennäköisesti jäljellä enää vähemmän kuin niitä on takana. Pitää vaan nauttia jokaisesta hetkestä näiden upeiden tyyppien kanssa.

      Poista
  5. Meni ikävuodet sekaisin, neiti poistui 12-vuotiaana.

    VastaaPoista