sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Ei sittenkään kelvoton

Melkein jätin tänään kirjoittamatta, mutta koska päivän anti olikin aivan toisenlainen kuin olisi uskonut, niin on ihan pakko kirjata tapahtumia muistiin. Otimme siis tälle viikonlopulle myös toisen ajopäivän. Tällä kertaa maastovalinta osui Kanersuohon, jonka tien toisen puolen haravoimme ensin tuloksetta. Pihka päästettiin irti suunnilleen samoihin aikoihin kuin eilen, mutta tunnin tuloksettoman haun jälkeen kytkin koiran ja siirryimme tien toiselle puolelle.

Kahvittelun lomassa pohdimme Pihkan metsästystahtoa (joka on hyvänä päivänä tyydyttävä ja huonona täysin kelvoton). Tänään vaikutti olevan se kelvoton päivä. Koira siis oleskeli lähipuskissa ja nuoleskeli itseään (sijaistoimintaa?). Tarkistin tassutkin, kun epäilin, että niissä on jotain. Ei ollut. Päätimme, että lähdemme pois metsästä, koska jos/kun Pihkalle menee "Tänään ei nappaa" fiilis päälle, niin metsästyksen saa unohtaa. Mies kuitenkin houkutteli kiertämään vielä yhden pusikon ennen kotiin lähtöä. Hajaannuimme maastoon ja löysin pienen kanttarelliesiintymän, jonka keräsin mukaan. Pihka sai selvästi jostain lisää tahtoa ja lenkitti tiheässä kuusikossa. Lopputuloksen näette alla olevasta kartasta:


Eli kartassa näkyy vain jälkimmäinen hakuerä, joka lähti käyntiin Kekoperkon tuntumasta. Huvittavinta oli, että ajo kierrettyään pari lenkkiä (1,5 tuntia ajoa) Kanersuon alueella, siirtyi Musta-alhon puolelle eli samalle alueelle, jolla Pihkalla oli eilen ajo. Ajettava jänis kuitenkin oli suurella todennäköisyydellä eri. Musta-alhossa koiralle tuli vasta ensimmäiset vaikeudet, suunnilleen samoilla paikkeilla kuin eilenkin. Ilmeisesti maasto on sillä kohtaa haastava. Tätä ennenkin oli hetkittäisiä jäljen hukkaamisia. Ajallisesti ne olivat kuitenkin lyhyitä. Lopulta ajo eteni takaisin Kanersuota kohti, mutta miehen piti lähteä töihin ja hän jätti minut koiran kanssa metsään. Tätä ennen soitin äidilleni ja pyysin häntä ja miesystäväänsä "pelastamaan" minut ja koiran pois maastosta.

Ajo palasi Kanersuon yhden tiepiston tuntumaan, minne Pihka "jäätyi" ulvahtelemaan paikoilleen. Ilmeisesti koiralle tuli kenraalihukka, jota kuitenkin koetti selvittää. Ajoimme pistolle, jolta kutsuin koiraa ja sain sen kytkettyä noin puoli yhden aikaa. Väsynyt koira antoi ottaa itsensä helposti kiinni.

Mahtava ajo Pihkalta. Tätä kelpaa muistella niinä ns. kelvottomina päivinä :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti