Kuinka paljon karvaa yhdessä pienessä bassetissa voi olla? Paljon, ehkä loputtomasti. Eilen siis aloitin puolivuosittain toistuvan urakan eli Pihkan karvojen nypinnän. Nypinnän aloitus on vähän viivästynyt, koska mielestäni koiran karvapeite on ollut todella erinomainen. Enkä olisi halunnut sitä vieläkään nyppiä ellei huusholli karvoittuisi huomattavaa nopeutta. Lisäksi alkaa olla kiire nypinnälle, jotta koira ehtii kasvattaa talven pakkasille uuden riittävän suojaavan turkin.
Huomasin, että olen kehittynyt nyppijänä. Strippasin koiralta koko vartalon lukuun ottamatta päätä, kaulaa ja tassuja. Tassut kyllä jäävät yleensäkin vähemmälle huomiolle. Noudatan niiden suhteen kokeneen metsästäjän neuvoa: viimeistään jänistä ajaessa ne "nyppiintyvät" itse metsässä. Tavallisesti nypintään menee minulta parikin viikkoa, kun nypin niin lyhyen aikaa kerrallaan ja nypintäaikojen väliin jää usein muutama päivä ennen kuin saan inspiraation jatkaa uudelleen. Koira näyttää usein kapiselta koko sen ajan. Tietämättömät ovat huolissaan katsoneet koiraa ja kysyneet varovasti, että mitä tautia se sairastaa...
Pihka ei tästä uudesta tehokkuudesta pitänyt. Etenkin takapään nypinnän suhteen se mulkoili minua ja yritti tasaisin väliajon pakoa. Sain aina hännästä tai tassusta kiinni. Yritin selventää sille, että tässä on se etu, ettei tarvitse olla kiusattavana kuin ehkä kerran tai kaksi tämän jälkeen, mutta Pihka vähtäsi siitäkin huolimatta, etten kertaakaan ole lopettanut nypintää, jos koira on käyttäytynyt levottomasti. Nyppiminen jatkuu tasan niin kauan kuin käytös on rauhaton.
Ennen syksyä nyppiminen on mielestäni kivempaa, koska sen voi tehdä hyvällä säällä ulkona terassilla. Nytkin karvapallojen lennellessä tuulenpuuskien oikuista, katselimme samalla ohikulkijoita tiellä. Välillä Pihkan piti vähän muristakin; ihan vain varmuuden vuoksi.
Huomasin, että olen kehittynyt nyppijänä. Strippasin koiralta koko vartalon lukuun ottamatta päätä, kaulaa ja tassuja. Tassut kyllä jäävät yleensäkin vähemmälle huomiolle. Noudatan niiden suhteen kokeneen metsästäjän neuvoa: viimeistään jänistä ajaessa ne "nyppiintyvät" itse metsässä. Tavallisesti nypintään menee minulta parikin viikkoa, kun nypin niin lyhyen aikaa kerrallaan ja nypintäaikojen väliin jää usein muutama päivä ennen kuin saan inspiraation jatkaa uudelleen. Koira näyttää usein kapiselta koko sen ajan. Tietämättömät ovat huolissaan katsoneet koiraa ja kysyneet varovasti, että mitä tautia se sairastaa...
Pihka ei tästä uudesta tehokkuudesta pitänyt. Etenkin takapään nypinnän suhteen se mulkoili minua ja yritti tasaisin väliajon pakoa. Sain aina hännästä tai tassusta kiinni. Yritin selventää sille, että tässä on se etu, ettei tarvitse olla kiusattavana kuin ehkä kerran tai kaksi tämän jälkeen, mutta Pihka vähtäsi siitäkin huolimatta, etten kertaakaan ole lopettanut nypintää, jos koira on käyttäytynyt levottomasti. Nyppiminen jatkuu tasan niin kauan kuin käytös on rauhaton.
Ennen syksyä nyppiminen on mielestäni kivempaa, koska sen voi tehdä hyvällä säällä ulkona terassilla. Nytkin karvapallojen lennellessä tuulenpuuskien oikuista, katselimme samalla ohikulkijoita tiellä. Välillä Pihkan piti vähän muristakin; ihan vain varmuuden vuoksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti