torstai 12. tammikuuta 2012

Muuttolaatikkojen keskeltä


Voisiko enempää pienen bassetin pää olla sekaisin? Emäntä ja isäntä ovat jo tammikuun alusta laittaneet tuttuja tavaroita laatikoihin ja nyt tuntuu, että vauhti kiihtyy ja laatikkokasat vain kasvavat!

Meillä siis tulossa muutto omakotitaloon. Tilan määrä tulee kasvamaan huomattavasti ja arkirutiinitkin varmasti kokevat pienen muutoksen. Pihka on tähän asti suhtautunut muutoksiin melko suopeasti, tosin tällaista se ei sentään ole vielä kokenut. Monet ovat lohdutelleet, että kerrostaloasumiseen sopeutunut koira tulee rakastamaan omakotiasumista, mutta Pihka on kyllä aina pitänyt pientä asuntoamme ainoana kotinaan ja sen reviiri on muodostunut kerrostalomme lähistöllä olevien lenkkipolkujen mukaan. Tietenkin Pihka on viettänyt aikaa myös maaseudulla vanhempiemme luona, mutta sen koti on aina ollut kaupungissa. En tule allekirjoittamaan sitä, että koiraa ei saisi ottaa kerrostaloon, koska oikeasti koiralle on väliä vain sillä, miten omistaja sen aktivoinnin ja arkirutiinit järjestää (energian purkamistarve on usein koirakohtainen). Kukaan ei voi tulla väittämään, ettei Pihka olisi onnellinen metsästyspäivän tai mejätreenin jälkeen, kun pääsee kotiin paikkaansa nukkumaan.

Muuttolaatikoiden pakkaamista Pihka on seurannut suuren hämmästyksen ja epäuskon ilmein. Ollaan tietenkin pidetty muut rutiinit samoina ja varsinaisena muuttopäivänä viemme Pihkan jonnekin pois jaloista. En tiedä onko se hyvä, mutta luulisin, että koiran on parempi viettää rauhallinen päivä muuttohärdellin ulkopuolella, ja vasta kun tavarat ovat uudessa kodissa, tuodaan Pihka haistelemaan uuden kodin tuoksuja. Vanhaan ja tyhjään asuntoon koiraa ei tämän jälkeen enää viedä. Uskon, että Pihka on aluksi todella innoissaan uudesta paikasta, mutta käyttäytyy tämän jälkeen vastaavasti kuin silloin, kun ollaan kylässä. Toisin sanoen odottaa alun innostuneen haistelukierroksen jälkeen kokoajan, että lähdetään kotiin. Sille varmasti tulee jokseenkin järkytyksenä, että enää ei lähdetä kotiin nukkumaan, vaan uuteen paikkaan pitää jäädä.

Onneksi koirat elävät niin hetkessä, ettei sopeutuminen uuteen kotiin vie todennäköisesti kovinkaan kauan. Todennäköisesti me ihmiset olemme enemmän sekaisin, ennen kuin kaikki tavarat löytävät oman paikkansa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti